Osasin!

Etätehtävä 1: Tekijänoikeudet

Tekijänoikeudet???

Tutustuin kopiraitti.fi sivustoon ja luin ”Opettaja tekijänoikeuksien verkossa” vihkosen. Siltikään en kunnolla ymmärtänyt, mitä saan kopioida ja missä yhteydessä. Saanko käyttää netistä löytämiäni kuvia opetuksessa? Voinko kopioida työkirjasta harjoitustehtäviä, jos kirja on jäänyt muutamilta oppilailta kotiin? Ja ennen kaikkea: noudatetaanko näitä kaikkia sääntöjä todella kouluissa?

Tekijänoikeusviidakko vaikuttaa sekavalta ja vaivalloiselta ymmärtää. Tulee väkisinkin mieleen englannin kielioppi: perussääntö menee näin, mutta poikkeustapauksia on enemmän kuin perussääntöön kuuluvia. Ehkä, jos paneutuisin asiaan perinpohjaisemmin, voisin saada selkeämmän kuvan asiasta. Tai sitten en.

Aikaisemmin en ole joutunut miettimään koko tekijänoikeus asiaa, kaikkihan kopioivat tekstiä ja kuvia netistä. Ei siinä mielestäni ole ollut mitään ihmeellistä. Opettajan näkökulmasta asiaan on suhtauduttava eri tavalla. Opettaja on kuitenkin roolimalli oppilaille, joten hänen on käyttäydyttävä sen mukaan. Opettajan uskottavuus kärsii, jos hän jää kiinni tekijänoikeusriikkeestä (sen lisäksi, että se tietysti on laitonta). Itse en ainakaan ottaisi tosissani opettajaa, joka yrittäisi opettaa vastuullista internetin käyttöä ja silti rikkoisi itse opettamiaan sääntöjä.

Kirjojen, lehtien, musiikin, taideteosten kohdalla kopioiminen on helppo mieltää tekijänoikeusrikkeeksi, mutta netissä olevan materiaalin kopioiminen ei. Opettaja on työssään velvollinen noudattamaan sääntöjä, vaikka se hankaloittaisikin asioita. Ikävä puoli tässä on se, että netissä on varmasti paljon hyvää ja käyttökelpoista materiaalia, jota ei tekijänoikeuksien takia voi hyödyntää.

Etätehtävä 1: Facebook

Ei oo naamakirjaa voittanutta!

Itse liityin Facebookiin samoihin aikoihin kun aloitin lukion. Sitä ennen olin ollut pitkään IRC-Galleriassa, mutta se alkoi tuntua lapselliselta nimimerkkiensä ja ihkusäliensä kanssa. Poistin siis tunnukseni IRC-Galleriasta ja liityin Facebookiin, eikä ole tarvinnut katua.

Pidän Facebookia luotettavana jo pelkästään sen takia, että lähes kaikki ovat siellä omalla nimellään, siis Etunimi Sukunimi. Lisäksi hyvää on se, että saan itse valita kenet hyväksyn kavereikseni ja ketkä kuvani näkevät. Yksityisyysasetuksista voin säätää, mitä tietoja haluan keidenkin ihmisten minusta näkevän.

Facebookissa on helppo pitää yhteyttä kavereihin ja sopia tapaamisia jne. Tämä pienentää huomattavasti puhelinlaskua, kun ei tarvitse soitella/tekstailla kaikille 15 kaverille ja sopia menoja. Saman asian voi nyt hoitaa viestillä johon valitsee kaverit (eli vain valitut kaverit saavat/näkevät viestin) ja jokainen heistä voi kommentoida viestin alle, jolloin kaikki muutkin näkevät mitä toinen on kirjoittanut. Tämän voi hoitaa myös kaveriporukan omassa yhteisössä/ryhmässä. Jos kavereita sattuu olemaan samaan aikaan kirjautuneena Facebookiin, voi heidän kanssaan jutella reaaliajassa keskustelu toiminnon avulla.

Facebookiin saa lisättyä myös kuvia ja videoita sekä luotua tapahtumia. Yleisesti omasta kokemuksesta voin todeta, että kuvat ja videot Facebookissa ovat paljon aikuismaisempia ja asiallisempia kuin muissa kuvagallerioissa. Enää ei laiteta tissiherutus kuvia esille, vaan kuvat ovat tavallisia ja arkisia. Tämä saattaa toki myös johtua siitä, että minä ja kaverini olemme kaikki parikymppisiä ja teinikuvien aika alkaa olla ohitse meidän osalta.

Facebook on yhteisöpalvelu ja sellaisena se on kätevä koulumaailmaan oppilaiden väliseen kommunikointiin. Itsekin tällä hetkellä kuulun Facebookissa koko vuosikurssin yhteiseen ryhmään, oman B-ryhmän ryhmään sekä lukupiirin ryhmään. Facebookissa on helppoa infota tulevista tapahtumista, koulutehtävistä ja tapaamisten ajankohdista. Tälläiseen käyttöön Facebook mielestäni sopii koulumaailmassa paremmin kuin hyvin. Opettajien ja oppilaiden väliseen kommunikointiin Facebook ei mielestäni sovi samalla tavalla. Tämä siksi, että Facebookissa kommunikoidaan lähinnä niiden kanssa, jotka olet hyväksynyt kaveriksesi ja itse en ainakaan haluaisi hyväksyä oppilaitani kavereikseni. Ehkä tulevaisuudessa Facebookista tulee vielä virallisempi yhteydenpitoväline, jolloin sitä voisi ajatella koulumaailmaan syvemminkin. Tällä hetkellä kuitenkin itse käyttäisin oppilaiden ja opettajan väliseen kommunikointiin jotain muuta väylää kuten moodlea tai s-postia.

Jokaisen opettajan tulee itse kohdallaan miettiä kuinka aikoo toimia oppilaiden pyytäessä kaveriksi. Itse ainakin aion pitää selvän linjan eli en hyväksy ketään oppilaitani kavereiksi. Tämä siksi, että oppilaidenkin on helpompi ymmärtää, jos opettaja ei hyväksy ketään muita kuin oikeita, ”aikuisia” kavereitaan Facebookissa kaveriksi. On epäjohdonmukaista, jos hyväksyy tiettyjä oppilaita ja toisia taas ei. Toki jos joku haluaa lisätä kaikki oppilaansa kavereiksi, niin mikäs siinä. Tällöin tämän henkilön on vain ymmärrettävä käyttäytyä asiallisesti myös Facebookissa ja päivittää profiiliaan ja kuviaan sen mukaan, että hänen oppilaansakin näkevät ne.

Etätehtävä 1: Virtuaaliympäristöt

”Poseeraus onnistui!”

Voi miten hienoa! Oma goSupermodel hahmoni onnistui poseerauksessa ja sai kisassa +3 pistettä. Hahmoni ei kuitenkaan voittanut kisaa. Harmi. No, onneksi myös kolmanneksi tullut sai tästä pelistä jotakin palkinnoksi: 4 mainepistettä ja 1 goRahan.

Voin hyvin ymmärtää miksi nuoret tytöt tykkäävät goSupermodel:sta. Sivustohan on aivan kuin leikkisi Barbi- tai Braz-nukeilla: hahmoille puetaan hienoja vaatteita, tehdään kampauksia, meikataan ja lopuksi pidetään muotinäytös. Halutessaan voi myös osallistua erilaisiin peleihin, joita voi pelata yksin tai muiden hahmojen kanssa. Peleistä saa palkinnoksi goRahaa ja mainepisteitä.

Opettajan silmin katsottuna sivusto vaikuttaa harmittomalta. Jo liittymis vaiheessa vaaditaan vanhemman lupa ja sääntöjen hyväksyminen (ei sillä etteikö lapsi näitä osaisi itsekseen ohittaa kertomatta vanhemmilleen). Sivustolla on myös asiallinen tietopaketti vanhemmille. Mielestäni goSupermodel virtuaaliympäristö ei ole tyttöjen lehtiä tai nukeilla leikkimistä kummempaa. Sivuilla nuoret tytöt saavat tehdä sitä, mistä he pitävät: tyttöjen juttuja. Nuoret tytöt ovat kautta aikojen tutustuneet naisten maailmaan menemällä äidin meikkirasialle ja pukemalla äidin liian isot korkokengät jalkaansa. En näe tässä sivustossa mitään eroa tähän, sillä nykyään kaikki löytyy myös netistä, miksei siis tämäkin.

Ainoa asia, joka sivustossa epäilyttää on se, että pelejä pelaamalla on todella hidasta ansaita goRahaa, jolla taas voi ostaa uusia vaatteita ja tavaroita hahmolleen. Ratkaisuna tähän goSupermodel tarjoaa eri mittaisia jäsenyyksiä. Esimerkiksi kahden viikon jäsenyys maksaa 5 euroa ja sillä saa 1800 goRahaa. Jäsenyyttä ei pitäisi pystyä ostamaan itsekseen, jos on alle 15-vuotias, sillä alle 15-vuotiaiden tulisi kysyä vanhemmiltaan lupa. No, tämähän on helposti kierrettävissä: sen kuin klikkaa kohtaa ”Olen yli 15-vuotias” ja pääsee valitsemaan maksutavan. Jos maksutapana toimisi vain luottokortti, ei tässä olisi mitään ongelmaa, sillä alle 15-vuotiaalle ei luottokorttia myönnetä. Kännykkä sen sijaan löytyy jokaiselta. Ongelmia koituu, siitä kun nuori hankkii itselleen valtavan puhelinlaskun eikä välttämättä edes tajua, kuinka paljon hän on käyttänyt rahaa virtuaalitodellisuuteen. Toisaalta ongelman voi hoitaa myös asiallisesti esimerkiksi sopimalla lapsen kanssa, että hän maksaa jäsenyytensä viikkorahoistaan. Tällöin lapsi joutuu valitsemaan haluaako rahoillaan goSupermodelin jäsenyyden vai karkkia tai leluja tai jotain muuta. Mielestäni ei ole väärin antaa lapsen itse valita. Opettaahan sekin vastuullisuutta ja valintojen tekemistä, kun lapsi ymmärtää, että saadakseen jotain hänen on luovuttava jostain.

Jos kokemukseni goSupermodel:sta olivat enimmäkseen myönteisiä, niin samaa ei voi sanoa HabboHotellista. Perus idealtaan virtuaaliympäristöt ovat samanlaisia: luodaan hahmo, muokataan huonetta/tilaa, jossa hahmo on, seikkaillaan eri ympäristöissä ja suoritetaan tehtäviä. Onnistuin luomaan hahmon Habboon ja muokkaaman omaa huonettani, jossa oli pöytä, pari tuolia ja kasvi. Yllätys lahjaksi sain kissan, jonka sain itse nimetä. Kissastani tuli Miumau.

Tähän asti kaikki vaikutti lupaavalta ja helpolta. Onnistuin jopa rapsuttamaan kissaani! Mutta kun kissa olisi halunnut juotavaa tuli ongelma eteen: juomakuppi olisi pitänyt ostaa kaupasta, eikä hahmollani ollut yhtään kolikkoa. Päätin olla tyly ja jättää ruokaa ja juomaa vaativan kissani huoneeseen, ja lähteä seikkailemaan Habboon. Kävin parissa eri huoneessa ja hevostallilla, ja joka paikassa petyin: jos olisin halunnut jotain hienoja uusia esineitä tai lemmikkejä, minun olisi pitänyt joko ostaa ne itse HabboHotellin kaupasta tai vaihtaa tavaroita jonkun kanssa. En keksinyt keinoa, jolla Habossa voisi itse ansaita kolikoita. Kuten goSupermodel:ssa myös HabboHotellissa voi ostaa kolikoita eri hinnoilla. 50 kolikkoa maksaa 8,5 euroa. Kolikoita voi ostaa luottokortilla, kännykällä tai Habboseteleinä R-kioskeilta. Jos siis haluat menestyä Habossa, sinun on pakko ostaa kolikoita. Kolikoiden ostamisessa ei sinänsä ole mitään sen kummempaa kuin goRahojenkaan. Mielestäni goSupermodel:ssa jäsenyyden puuttuminen ei vain vaikuta niin paljon kuin Habossa kolikoiden puute. HabboHotel perustuu ostamiseen ja vaihtamiseen ja huoneiden luomiseen.

Kolikoiden puute ei ollut ainoa huoleni HabboHotellissa. Parissa eri huoneessa käytyäni huomasin hahmojen puhetavan ja viestinnän olleen täysin ala-arvoista. Toisten hahmoja ja lemmikkejä haukuttiin, hahmoja nimiteltiin ja arvosteltiin, osa päätyi jopa arvostelemaan hahmon luojan perhettä köyhäksi, koska hahmon huoneessa oli niin vähän Habbo kamaa. Järkyttävää! Ulkopuolisen silmin tilanne vaikutti kiusaamiselta. Jouduin todistamaan kuinka kolme coolia poikahahmoa haukkuivat yhtä tyttöhahmoa. Onneksi tyttöhahmon kaveri (joka oli myös tyttöhahmo) tuli puolustamaan häntä. Hetken aikaa oli vilkasta haukkumista ja paremmuuden osoittamista puolin ja toisin kunnes yksi pojista kommentoi ”LESBOT” ja häipyi huoneesta. 

Tässä vaiheessa totesin, että myös oman hahmoni oli parasta palata omaan huoneeseensa. Huoneeseen palattuani kissani toivottoni minut tervetulleeksi, jonka jälkeen se alkoi jälleen vaatia ruokaa ja juomaa. Onnistuin hetken etsinnän jälkeen löytämään piilossa olleen pienen tekstin ”Kirjaudu ulos”. Luulempa, että takaisin ei enää tarvitse kirjautua, sillä sain parin kirjautumiskerran aikana tarpeekseni koko HabboHotellista.

Opettajan silmin goSupermodel on harmiton tyttöjen sivusto, jossa voi pitää hauskaa. HabboHotelli sen sijaan on lapsille paljon töykeämpi ja sopimattomampi virtuaaliympäristö, jossa saattaa pahimmassa tapauksessa joutua kiusaamisen ja arvostelun kohteeksi.

Etätehtävä 1: Kuvagalleriat

” Vähäx hyvä kuva susta, siis ihQ!!! <3<3<3<3<3333”

Pakko myöntää – olen itse kirjoitellut aivan vastaavia kommentteja kavereiden kuviin ii2:ssa ja IRC-Galleriassa 7. luokalla. Silloin se oli tapa ja tyyli, jolla näitä kuvagallerioita käytettiin. Ainakin omalla ja kavereideni kohdalla katseltiin ja kommentoitiin vain tuttujen kuvia. Harvoin kenenkään kuvia arvosteltiin, ja kommentit olivatkin lähinnä tyyliä: ”Vähän söpö!<3<33<3<3” ja ”Omista tää kuva mulle raxu bestis!”. Kommentteja siis vaihdettiin enimmäkseen parhaiden tyttöpuolisten kavereiden kanssa. Kun yksi haukkuu itseään rumaksi ja läskiksi, niin mikä nostattaisi paremmin itsetuntoa kuin se, että kaikki kaverit käyvät kehumassa kuvia ja kommentoimassa ”Etkä oo!” ”Oot jus sairaan nätti”.  Suurin syy miksi lapset ja nuoret kuvagallerioiden käyttäjiksi päätyvät, ovatkin heidän kaverinsa. Itsekään en olisi muuten liittynyt kyseisiin kuvagallerioihin, mutta pakkkohan se oli kun kaikki kaveritkin olivat siellä. Olisi ollut noloa, jos olisin ollut ainoa joka ei ole ii2:ssa tai IRC-Galleriassa.

IRC-Galleria on muuttunut melkoisesti (ainakin ulkoisesti) siitä kun itselläni oli kyseiseen kuvagalleriaan käyttäjätunnus (2007). Idea ja käyttötarkoitus vaikuttaa kuitenki samalta: ”IRC-Galleriassa voit pitää yhteyttä ystäviisi ja löytää uusia kavereita. Kirjoittaa blogia, lisätä kuvia ja videoita muiden nähtäväksi, ja jutella sinua kiinnostavista aiheista lukuisissa yhteisöissä. Voit perustaa myös omia yhteisöjäsi esimerkiksi kaveri- tai harrastusporukkasi käyttöön”. Myös käyttäjien keski-ikä vaikuttaa pysyneen samana sillä, IRC-Galleriaa käyttävät eniten nuoret aikuiset eli n. 22-vuotiaat. Miehiä ja naisia on suunnilleen saman verran. Käyttäjiä on edelleen paljon samoin kuin kuvia, kommentteja ja blogimerkintöjä: ”-- yli 450 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. IRC-Galleriaan lisätään päivittäin n. 75 000 kuvaa, 50 000 blogimerkintää ja miljoona kommenttia”.

Hassua kyllä, mutta ii2 ei vaikuta muuttuneen läheskään yhtä paljon siitä kun viimeksi itse olin kyseisen palvelun käyttäjä, vaikka siitä onkin kulunut aikaa vielä enemmän kun IRC-Gallerian käyttöajoistani. Muistelisin käyttäneeni ii2 viimeksi 8. luokan syksyllä eli vuonna 2005. Silloin palvelua käyttivät selvästi nuoremmat kuin IRC-Galleriaa, joten oli luontevaa liittyä ensin sinne ja edetä sieltä IRC-Galleriaan. Nykyäänkin ii2 on selvästi suositumpi nuorempien keskuudessa: ”ii2:een on rekisteröitynyt yli 170 000 nuorta, heistä lähes 90% on 12-18 –vuotiaita”. Käyttötarkoituskin vaikuttaa edelleen samalta: ”Lisää palveluun kuvasi, luo oma profiili, keskustele käyttäjien kanssa sekä kommentoi muita yli 200 000 ii2-profiilia”.

Kuvaketta en ole itse ikinä käyttänyt, mikä johtuu varmasti siitä etteivät kaverinikaan ole. Jotenkin tästä palvelusta on mieleeni jäänyt paljon negatiivisempi kuva kuin muista vastaavista kuvagallerioista. Idea vaikuttaa samalta kuin muissakin: ”Kuvake.net on pilke silmäkulmassa tehty menevän ihmisen yhteisö. Sivustoa tehdään käyttäjien ehdoilla ja kehitetään sen mukaan. Tavoitteenamme on luoda Suomen viihtyisin seuraavan sukupolven nuorisosaitti. Meitä on jo yli 100 000 ja määrä kasvaa päivittäin. Kuvakkeessa voit luoda oman profiilisivun, lisätä rajattomasti kuvia tai videoita sekä muuta tietoa itsestäsi. Näet myös kätevästi kavereidesi liikkeet laajojen kaveritoimintojen sekä kaverilistan avulla. Voit lähettää yksityiskommentteja ja halutessasi lisätä vaikka kuvia kommentteihin”. Ja keski-ikäkin on samaa luokkaa: ”Kuvakkeeseen on rekisteröitynyt yli 100 000 käyttäjää. Käyttäjien keski-ikä on 19 vuotta ja alle 18-vuotiaita on 31 % käyttäjistä”. Ehkä se mikä tässä palvelussa eniten epäilyttää, on kuvien arvostelu pistein, ja se että kuvia voi ladata taustakuvaksi puhelimeen. Myös Kuvakkeen oma kommetti ”pilke silmäkulmassa tehty menevän ihmisen yhteisö” saa palvelun kuullostamaan jotenkin epäluotettavalta. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni asiasta.

Kuvagallerioissa on selvästi sekä hyviä ja huonoja puolia. Hyviä mielestäni ovat yhteisöllisyys, yhteyden pito kavereiden kanssa, samanikäisten vertaistuki, ja itsensä ilmaisu esim. blogin avulla. Huonoja taas ovat se, että et voi koskaan olla varma vieraiden ihmisten henkilöllisyydestä, kuvien todellisuudesta tai siitä mitä omille kuvillesi käy kun laitat ne nettiin.

Vanhempain illassa kertoisin todenmukaisesti kuvagallerioista, niiden haitoista ja hyödyistä. En haluaisi pelotella vanhempia, mutta heidät olisi hyvä saada ymmärtämään ettei lapsi/nuori välttämättä itse tajua vaaroja, joita esim. liian paljastavat kuvat saattavat aiheuttaa. Omasta mielestäni paras kuvagalleria nuorelle (n. 13-v.) on ii2. Tämä siksi että valta osa käyttäjistä on suunnilleen samanikäisiä.